15. maaliskuuta 2016

Vanhan rouvan kenkäpari ja muita yllätyksiä






Vanhat talot ovat ihania. Pidän siitä, että materiaalit ja värit ovat talon hengen mukaisia. Toiminnot tottakai tämän päivän vaatimusten mukaiset, mutta nekin voi toteuttaa vanhaa taloa kunnioittaen. Useasti törmään ratkaisuihin, jotka on mitään miettimättä rykäisty paikalleen. Pintaa pinnan päälle, laminaattia upeiden lautalattioiden päälle, voihan muovikalvot sentään ja ämdeeäf-ähky.

Arvostan aitoja materiaaleja ja harmistun, kun vanhoja hyviä materiaaleja puretaan ja vaihdetaan surutta uusiin. Vaikka pienellä vaivalla voisi kunnostaa...

...kävin kylässä vanhassa rintamamiestalossa. Sisustus on keräilty sieltä ja täältä. Minäkin kuljen talossa kuin kotonani. Kuvaan sieltä ja täältä, sitten löydän taas jotain uutta ja mielenkiintoista. Ihanat vanhat talot, ihanine asukkeineen! Ihan ovat toistensa näköiset.









Väreistä pidän.

Nojatuolimatkoilla messuilla Milanossa ja meren takana Tukholmassa, on ilo huomata, kuinka vahvat värit valtaavat tilaa, ei vain yhtä tehosteseinää vaan reilusti koko tila. Rohkeasti.

Värit kuuluvat tähänkin taloon. En ole valkoista valkoisella ihminen. Kaipaan sinnekin vaikka harmaan tai jopa mustaa. Eivät värit tarkoita tunkkaisuutta, ei levottomuutta eikä sekasortoa.

Kivoja, yllätyksellistä uusiokäyttöä vanhoilla tavaroilla. Keittövaa'an on vallannut lihansyöjäkasvien kommuuni. Vanhan rouvan kenkäpari roikkuu lipaston somisteena. Suuren suuri läskibasso toistaa sisustuksen värejä. Hento turkoosi saa rohkeaksi parikseen verenpunaisen. Vanhat posterit reippaan värikkään ryijyn seurassa. Viherkasvi saviruukussa. LP:t kirjahyllyssä. Hetkittäin tuntuu, että olen aikamatkustanut pois tästä ajasta. Nautin näistä sommitelmista, ihanista instapiceistä.

Tunnelma talossa on leikkisä, rento ja kutsuva. Hei, otatko teetä! Kuulen jo ystävien herskyvän naurun teekupposten äärellä. Tänne ovat ystävät tervetulleita!



*     *     *     *


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiinnostavia kirjoituksia: