3. helmikuuta 2016

Keväthempeilyä ystävien kesken




 




Kylään kaverille. Kainalossa kukkakimppu, kahvipaketti ja rasiassa kaksi leivosta. Kahvia en osaa juoda, mutta sen tuoksuun en koskaan kyllästy.

Kuinka koti on paikka, jonka seinien sisään saa käpertyä. Jossa saa kulkea kalsarit jalassa ja villasukat väärissä jaloissa. Ei tarvitse pingottaa, ei varoa askeleitaan, eikä sanojaan.

Koti on paikka, jossa ystävien on ihana tavata ja rento höpötellä niitä näitä tai olla höpöttelemättä. Se on ystävässä parasta. Voi vaan olla. Niin kuin kotonaan.

Vaikka kilometrejä ja kuukausia, vuosiakin olisi välissä, juttu luistaa siitä mihin viimeiksi jäätiin.  Vaikkei aina tavattaisikaan, niin viesti ja puhelu silloin tällöin muistuttavat, että kuulumiset ovat tärkeitä. Ystävä on tärkeä.







Kuvissa olevan kukkakimpun on sitonut pikkusiskoni Tea. Siinä on kevään hempeitä kukkia, hortensian valtava kukinto on saanut seurakseen hyasintin tuoksuvan kukkavarren. Hennot nuput ja arabiantähdikin valkoiset kukat piristävät vaaleanpunaisia jaloleinikin ja neilikoiden pinkkejä kukkia.


Ystävänpäivän kimppu:

Dianthus standaard
Freesia enkelbloemig
Hyacinthus orientalis
Hydrangea macrophylla
Ornithogalum arabicum
Ozothamnus diosmifolius
Ranunculus asiaticus


Olen ihastunut tuohon punaisen lautalattian ja tammisten ruokatuolien lämpöiseen liittoon. Ihana!
Tea asuu perheensä kanssa suloisessa rintamamiestalossa, jossa on jotain alkuperäistä ja jotain remontoitua. Kerron tästä kodista lisää myöhemmin keväällä.

Nyt piirtämään ystävänpäiväkortit ystäville!


*     *     *     *




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiinnostavia kirjoituksia: