20. syyskuuta 2015

Hiljaisuus aamussa

 
 
 

On sunnuntai. Aamun hiljaisuus. Kukaan muu ei ole vielä herännyt. Syksy kurkkii ikkunoista, kun laitan teeveden kiehumaan.

Tuliaistee maistuu yrteiltä, hunajaiselta. Selailen sisustuslehteä, mutten jaksa keskittyä sen teksteihin. Nautin hiljaisuudesta, aamuhetken rauhasta. Sen pienen hetken, minkä se kestää.

Tarvitsen c-vitamiinia, ehkä jotain muitakin rohtoja. Syksy on pitkä ja pimeä. Arki on alkanut ja viikot painavat. Kaivan lääkekaapin syövereistä aurinkoisen vitamiinipurkin.




Kuuluu pienten varpaiden töminää. Nuorimmainen hyppelee keijumekossaan yläkertaan. Iloinen puheenpärpätys katkaisee aamun hiljaisuuden. Päivä on alkanut.

Esikoinen tulee ääneti aamupalapöytään. Melkein teini jo. Nuorimmainen hakee paikkaansa ja keskimmäinen aloittaa heti sisaruksellisen nahinan pikkusiskonsa kanssa.

Katselen lapsiani. Kuinka isoja he jo ovatkaan. Niin reippaita ja omanlaisiaan. Valtava hellyydenpuuska valtaa minut ja käyn vuorotellen halaamassa jokaisen. Ihanat.

On sunnuntai. Tästä tulee hyvä päivä! 
 



*   *   *   *   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiinnostavia kirjoituksia: