3. maaliskuuta 2014

Mii sou in lööv





Lumous.

Istahdan oopperatalon pehmoiselle penkille, mieli täynnä odotusta. Salin valot himmenevät, puheensorina lakkaa ja esirippu aukeaa. Pidätän hengitystäni.

Musiikki. Lavasteet. Valaistus. Puvut. Naamioinnit. Tanssi. Baletti.


Taika.

Istun paikallani jähmettyneenä. Keskityn, kuuntelen, katson ja seuraan tanssijoiden kepeitä liikkeitä, joilla he kuljettavat tuttua rakkaustarinaa eteenpäin. Menetän ajantajun.

Rakkaus. Ikävä. Tunteet. Ilo. Suru. Sinfoniat. Tanssi. Baletti.


Mii sou in lööv.

Käyn läpi jokaisen tunteen. Koen prinssin ylpeyden, itken Hirviön kanssa ikävää, pelkään Bellen puolesta ja kikatan Pikku-Hirviön vekkuleille eleille ja ilmeille. Ihastun taianomaiseen tanssiin, rakastun sadunhohtoiseen rakkaustarinaan. Ja pyyhin kyyneleitä.

 









Olen haltioissani. Ehkäpä pieni ripaus taikaa tarttui minunkin mukaani. Tuliaisiksi kotiin: ripaus taikaa ja roppakaupalla rakkautta. Mii sou in lööv.


Javier Torres: Kaunotar ja Hirviö, Suomen Kansallisbaletti (klik).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiinnostavia kirjoituksia: