28. heinäkuuta 2013

Pieniä juttuja, pieniä ideoita




Hääparin monogrammi ja mustat kehykset tekstien ympärillä olivat pieniä elementtejä, jotka toistuivat kutsuista yrttikylpyjen etiketteihin.

Pienistä jutuista syntyy yhdessä suurempia. Vaikka juhlapaikkaa ei koristeltukaan lukuun ottamatta kukka-asetelmia, tekivät nämä pienet yksityiskohdat juhlapaikasta hääparin näköisen ja yhtenäisen.






Menukortit olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan informatiiviset ja tyylikkäät.

Saippuakuplakujaa varten purkeista oli liotettu kaupan etiketit pois. Tarrapaperille tulostettiin uudet, jotka liimattiin purkkien kylkeen. Etiketeissä komeilivat hääparin monogrammi ja hääpäivämäärä.



Kuvat: Liisa Venho


Koska hääjuhlaa vietettiin purjelaivalla, leikkisästi teemaan sopi myös tax free -myymälä.

Pienen pieni myymälä oli kerätty vanhoihin matkalaukkuihin. Myynnissä oli vaaleanpunaisia karkkeja, tikkareita ja suklaapatukoita makean nälkään. Pikku pulloissa kurkun kostuketta tai rohkaisuryyppy ja paperipusseihin oli pakattu juhlista uupuneille jaloille yrttikylpy.

Häävieraat saivat maksaa ostoksensa kassalippaaseen oman tunnon mukaan. Jos käteinen raha oli unohtunut, niin ostokset saattoi lunastaa myös vekselillä. Tosin maksamatta jääneitä vekseleitä ei matkalaukun kannessa olleen ohjeen mukaisesti tulla lunastamaan.




Naisten- ja miestenhuoneisiin koottiin ensiavuksi tarvikepakkaukset karanneiden silmukoiden tai onnenkyyneleiden varaksi. Nenäliinat, deodorantit, hiussuihke, laastarit, päänsärkylääkkeet ja kosteuspyyhkeet pakattiin esille pieneen matkalaukkuun.

Pienen murheen sai pyyhittyä pois tarvikepakkauksen hätävaroilla ja juhlat saattoivat jatkua!





25. heinäkuuta 2013

Sade peittää onnellisten jäljet




Sade peittää onnellisten jäljet, sanotaan ja siihen me uskotaan.


 Ystäväni Liisa Venho ikuisti tämän ikimuistoisen hetken siskoni ja hänen miehensä hääpäivästä. Hääpäivä oli ihana, tunteikas ja täynnä tulevaisuuden valoa ja onnea.
Sitä samaa olkoot jokaisessa päivässänne, Satu ja Niko!

Toivon hääparille vielä kerran ja aina vaan
sylintäydeltä onnea, iloa, rakkautta ja pitkää yhteistä taivalta!



22. heinäkuuta 2013

Morsiamen juhlaa





Tähän pukuun käytetyt kravatit ovat koristaneet aikaisemmin miesten juhlapukuja. Nyt ne hulmuavat morsiamen juhlapuvun helmoina.

Jokainen kravatti kertoo omaa elettyä tarinaansa ja jatkaa nyt uutta elämäänsä sulassa sovussa tyllihelmojen kanssa.




 


Sydämen kohdalla, morsiuspuvun etukappaleen vasemmalla puolella on sulhasen valkoinen kravatti. Aiemmin se on koristanut tummaa pukua ainakin yksissä ylioppilasjuhlissa ja toisissa häissä.

Etukappaleella kravatit ovat vaaleita, vaaleanharmaita ja sinertäviä. Takakappaleella sävyt vaihtuvat sinisempiin. Helmojen alla vilkahtaa paljon, paljon valkoista tylliunelmaa.






Punaisina yksityiskohtina asua piristivät pilkullinen vyö ja rusettikengät.









21. heinäkuuta 2013

Työn alla tämän kesää...





...morsiuspuku kravateista kesän morsiamelle.

Kevään ja alkukesän aikana keräsimme morsiamen kanssa vaaleita kravatteja kirpputoreilta ja ystävien kaapeista. Täysin valkoisia oli vaikea löytää, mutta erisävyiset vaaleansiniset ja -harmaat kravatit kasvattivat morsiuspukuumme tarvittavaa materiaalivarastoamme helposti.

Kun kravatteja oli kasassa monen kirjava läjä, ne ratkottiin, pestiin ja silitettiin.

Erisävyisten ja -kuosisten kravattien sommittelu ja järjestyksen päättäminen oli mielenkiintoista puuhaa. Ensiksi ompelin kravatit yhteen etu- ja takakappaleiksi. Pian puku alkoikin hahmottua morsiamen sovitettavaksi.





Ja taas sovitettiin, nuppineulattiin, ommeltiin ja sovitettiin, nuppineulattiin ja ommeltiin. Välillä pikkaisen ratkottiinkin ja sitten taas ommeltiin...

...pikku hiljaa puku sai muotonsa. Mutta paljon oli vielä tehtävää.





Pukua ommellessani mietin ja kuvittelin jokaisen yksittäisen kravatin tarinaa. Kuinka erilaisia juhlia ne olivatkaan nähneet ja millaisen herran pukua koristaneet.

Erityisesti mieltäni lämmitti ajatus siitä, että pukuun ommeltiin myös yksi sulhasen kravatti. Se napattiin sulhasen vaatekaapista, yllätykseksi, aivan salaa. Hys!



3. heinäkuuta 2013

Tunteiden vallassa










Olen surullinen. Elämä kuljettaa läpi menetyksien ja ikävän umpikujaa. Läpi rämpiessä mietin ja mietin, mutta en voi ymmärtää.

Olen pettynyt. Haaveet ja unelmat kipataan romukuoppaan. Ehkä aika laimentaa surua ja pettymystä. Ehkä ne hautautuvat maton alle. Ehkä ei tarvitsekaan ymmärtää.

Olen vihainen. Kiukkukäyrä nousee sekunnissa nollasta sataan. Tarmonpuuskissa raivaan tilaa uudelle. Pakkaan entisen elämän pahvilaatikkoon, teippaan laatikon kiinni ja vien kierrätykseen.

Olkoot.

Nostan katseeni. Hymyilen uusille unelmille, toiveille ja haaveille. Nauran. Iloitsen. Innostun. Tanssin muutaman hölmön tanssiliikkeen peilin edessä ja naurahdan itselleni.

Olen onnellinen. Tartun pienen pieniin onnenhippusiin ja pidän kiinni lujaa, enkä varmasti päästä irti. Täältä tullaan uusi tunteikas elämä!










2. heinäkuuta 2013

Jotain muuta kuin sydämiä




Kutsut on lähetetty.

Ennen varsinaisia kutsukortteja häävieraille lähetettiin suunnittelemani save-the-date -kortit, joissa kutsuttuja pyydettiin varaamaan hääpäivä kalenteriinsa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan mukava tapa ilmoittaa etukäteen kesälomakiireiden keskellä olevasta iloisesta tapahtumasta. Näin vieraat pystyvät ajoissa suunnittelemaan kesämenonsa ja varaamaan hääpäivän vapaaksi.




Häissä tullaan hyödyntämään käytettyjä ja kierrätettyjä materiaaleja. Kutsujen kirjekuoret taiteltiin ja ommeltiin kasaan kauniisti kellastuneen nuottivihkon sivuista.





Hääparin monogrammi komeilee myös postimerkissä, jotka suunniteltiin ja tilattiin postin verkkokaupasta (klik).





Kutsukortit ovat jatkumoa save-the-date -korteille. Niiden tyyli on yksinkertaista, vanhahtavaa, mutta tätä päivää. Kädenjäljelle on annettu tilaa ja pieni leikkisyys säilyy kutsujen luonteessa.

Mustavalkoisuuskaan ei ole niin jyrkkää, kun kutsut painetaan pehmeän valkoiselle korttikartongille ja kirjekuorissa käytetään kellastuneita, kierrätettyjä nuottipapereita. Hääjuhlan muu paperimateriaali, kuten plaseeraus- ja menukortit toteutetaan samassa hengessä kutsukorttien kanssa.

Idea kutsukortteihin syntyi perinteestä, hyvistä käytöstavoista ja vanhojen sanomalehtien mainoksista.
 
Aiemmin kirjoittamaani samasta aiheesta löydät täältä (klik).

1. heinäkuuta 2013

Jotain punaista




Morsiamen hääpuvussa tulee vanhan uskomuksen mukaan olla
jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä.
Olen aivan innoissani ommellut vanhoista kravateista morsiuspukua, enkä millään malttaisi olla postaamatta kuvia sen työvaiheista. Mutta.

Koska vanha uskomus kertoo myös, että
sulhanen ei saa nähdä morsiuspukua ennen vihkimistä,
maltan mieleni ja postaankin tänne jotain kesäistä, jotain tuoretta, jotain makeaa ja jotain punaista.






Hypistelen hääpuvun tyllikerroksia ja viimeistelen tikkauksia. Maistelen mansikoita ja kutkuttavan odotuksen kaihertaessa sisälläni lasken päiviä hääjuhlaan.

Ei enää kauaa!



 

Kiinnostavia kirjoituksia: