28. huhtikuuta 2013

Pullopostia



Puutarhaamme on piilotettu pulloja. Ne on haudattu mullan alle. Kauan sitten.
Poissa silmistä, poissa mielestä -periaatteella. Ikään kuin kierrätetty.

Nyt niitä pullahtaa esiin, kun kaivan istutuskuoppaa pensaalle, kun kaivan kasvimaata porkkanoille. Niitä pullahtaa esille, kun haravoin multamaata siistiksi.

Poms vain ja ne nousevat pinnalle.

Vanhoja kauniita lasipulloja. Kuin pullopostia menneiltä vuosikymmeniltä. Puutarhan aikaisemmilta asukkailta.

Pulloja on erikokoisia, erimuotoisia ja erivärisiä. Olen kerännyt ne kaikki talteen.




Tein tänään pienen palan kesää parvekkeelle. Herättelemään perhosia ja pörriäisiä talven jäljiltä, niin kuin minuakin kevätflunssan kourista.

Orvokkien keskellä on pesä perhoselle. Pienen pieni pesä. Sellainen, johon voisi piiloutua haaveilemaan. Kesäisiä unelmia. Puutarhaunelmia. Jos mahtuisi.

Kukkien juurilla on sirpaleita. Särkyneen Raku-amppelin sirpaleita.
Niissä on niin kauniit hopeaa hohtavat kuviot, etten raaski heittää niitä pois. Ainakaan vielä.





Kahvisäkit tuulettuvat parvekkeen kaiteella.

Meille ne kulkeutuivat vanhan talon varastoista, jonne ne ovat matkanneet kyläkaupan hyllyiltä. Perunasäkki. Lanttusäkki. Kahvinpapuja alunperin.

Vanhat, harmaantuneet purkulankut. Tulipalosta raivatut.

Niistä rakennettiin parvekkeelle painava pöytä. Niin painava, ettei sitä hevin siirrellä. Ainakaan kovin pitkää matkaa. Se on hyvä siinä.



 
Tule jo kesä!
Anna perhosten iloita kukkasista. Kukkasten nauttia auringosta ja auringon lämmittää niin puutarhassa haaveilevaa kupsajaa kuin puutarhassa versoavia ihmeitäkin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiinnostavia kirjoituksia: