6. syyskuuta 2012

Sykkyrässä syksyyn

Sade ropisee peltikattoon. Tuuli lennättää koivunroskia sisälle saakka, enkä jaksaisi imuroida. Puen saviset kumisaappaat jalkaani ja katoan pihalle, puutarhaan. Pieni vihreä lapio on jäänyt viime kerrasta jonnekin, koetan muistella minne.

Säkki mustaa multaa, kokoelma erilaisia ruukkuja, mikä mistäkin ja kassillinen syksyn hehkuvia kukkia, kukkakaupasta. Tartun lapioon ja istutan kukat. Pyyhkäisen otsaani multaisella kädellä, harmit ja huolet pyyhkiytyvät hetkisen kauemmaksi. Syksy tuoksuu vahvalle. Se voimistaa. Tuuli leikkii kirpeällä syysilmalla, hengitän syvään. Pysähdyn.

Sommittelen istutukset portaille ja istahdan ihailemaan kasvien värejä ja muotoja. Nautin syksystä. Nautin pimenevistä illoista, syystuulista, sateesta. Nautin omenantuoksusta, mustikoista ja metsäsienistä. Kirpeistä aamuista, auringonpaisteesta ja punastuvista pihlajanmarjoista. Pieniä, tärkeitä asioita. Aurinko palaa arkeen.

Olen sykkyrässä syksyyn!   









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiinnostavia kirjoituksia: