13. heinäkuuta 2012

Aarteenmetsästys



Antiikkia, antiikkia. Viihdyn huutokaupoissa ja antiikkimarkkinoilla. Kiertelen ja ihastelen elämää nähneitä esineitä, tavaroita ja huonekaluja. Pidän tavaroista, joilla on tarina kerrottavanaan. Tarina, joka voi jatkua vielä pitkään.
Ja mikä ylpeyden aihe onkaan, jos suvussa kulkee huonekaluja ja tarve-esineitä sukupolvesta toiseen. Isoisoisän tekemä kaappikello, joka seisoo kunniapaikallaan olohuoneessa. Tai mummon äidinäidin kutoma ryijy keittiön seinällä. Tai se levitettävä puusohva, josta pikkusiskoni tipahti kesken makeimpien yöunien. Kummitätinikin siitä putosi, joskus pikkulikkana...   




Nämä ihastuttavat löydöt tein muutama vuosi sitten Lappeenrannasta, paikallisesta antiikkiliikkeestä. Pieni, sininen arkku kätkee vanhimman tyttäreni aarteet ja yhtä pieni, ruskea arkku on poikani. Nuorimmaiselle on ikioma aarrearkku vielä haussa. Saas nähdä, milloin pikku arkku osuu kohdalle ja pääsee ihastuttamaan pikku neidin leikkejä.  


Tavallisesti poikani arkku on täynnä pikkuisia autoja, mutta nyt lainasin sitä pöllöille. Karhutkin mahtuvat juuri ja juuri siniseen arkkuun. Voisinpa lainata niitä esillepanorekvisiitaksi messuillekin tai kauppaan, jos minulla olisi sellainen.



Aarteenmetsästys on tarttunut myös tyttäreeni. Viikonloppuna vierailimme Billnäsin antiikkimarkkinoilla ja sieltä hän löysi suloisen pienen tuolin - nukkekotiin. Voi, kuinka onnellinen neiti olikaan!  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiinnostavia kirjoituksia: