27. kesäkuuta 2012

Romuromantiikkaa

Rakastan romua. Ruostunutta rautaa. Ruuveja, muttereita, jyrsimen teriä... ...raudoitusverkkoa, piikkilankaa, joustinpatjan jousia. Kauniisti ruostuneita, punaruskean sävyissä.


Komeasti kolhiintunut työkalupakki löytyi kirpputorilta.

Kolhiintuneita kippoja ja kuppeja. Työnsä tehneitä työkaluja ja tarvikkeita. Toisen roska on toisen aarre. Kirpputorit, roskalavat ja sukulaisten ja tuttavien vintit, varastot ja navetat ovat aarreaittani. Kerään kaikenlaista, ihan vaan varaksi. Saatan unohtaa ja löytää aarteet vuosien päästä omista nurkista. Ja inspiroidun niistä uudestaan. Onneksi nämä romut ovat huolettomia ja huoltovapaita, vaikka niitä säilöisi kauemminkin!
   

Kuusentaimi pääsi väliaikaisesti vanhaan maalipurkkiin.

Iiris kukittaa huutokauppalöytöä vuosien takaa.
Sänky vaihtui, joustinpatjan jouset jäivät.

Puutarha on romuromantiikan näyttämö. Näytös elää ja kasvaa, se vaihtuu ja liikkuu vapaasti. Monipuolistuu pikku hiljaa. Ajan kanssa. Kiireettä.


Tulipalossa palanut maalipurkki ja piikkilankaa.
Tätäkään kaunotarta en heitä pois!
Kärhö ja karhunkierto kiipeävät raudoitusverkolla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiinnostavia kirjoituksia: